Radiopuhelimet esiintyy Hässäkkä-päivien lopetusklubilla akustisena. Viime joulukuussa Radio Rockille antamassa haastattelussa kerrottiin akustista materiaalia olevan tekeillä kokonaisen levyn verran. Hässäkkä-Zine haastatteli Radiopuhelimia kiireiden keskellä.
Miten työ on sujunut?
Ollaan edetty pikkuhiljaa keikkailun ynnä muiden kiireiden lomassa treenaten. Biisiaihiot akustista levyä varten ovat sinänsä jotakuinkin valmiina, pitäisi vain sovittaa ja treenata ne. Suurin osa materiaalista on uutta, mutta mukaan tulee myös Tommi-näytelmästä (2005) peräisin olevia biisejä. Kyllähän tässä vielä ainakin vuosi menee ennen kuin levyttämään päästään. Mutta aika kuluu hirmuvauhtia, sillä kosmos kiihdyttää.
Olette levyillä laajentaneet sointia sähkökitarat, basso, rummut ja huuto-instrumentaatiosta mm. urkuihin ja vieraileviin puhaltajiin. Millaisella soitinvalikomalla tulevalla levyllä ja keikoilla liikutaan?
Keikoilla meillä on toistaiseksi vain akustiset kitarat ja lyömäsoittimet eli ns. poronerotusvehkeet. Levylle voisi yrittää sovittaa jotain puhaltimia, mutta asian tarkemman miettimisen aika on vasta edessä.
Kumpaakin.
Paremmin, siltä ainakin itsestä tuntuu. Hiljainen on hiljaisempaa, kaunis kauniimpaa ja raivokkaissa kohdissa soiton räminään käytetty lihasvoima kuuluu paremmin. Soitinta ruhjovan käden ja ulostulevan äänen välinen yhteys on suorempi, kun välissä ei ole elektroniikkaa. No, keikoilla orkesteria täytyy tietysti vahvistaa, ellei nyt aivan latotansseissa soiteta, mutta on se silti intiimimpi tilanne.
Kaikki kolme teatteriprojektia (Kostamussinfonia, Radiopuhelimet-näytelmä, Tommi) laajensivat mahtavasti omaa kokemuspiiriä. Usherin talon säestäminen tuntui arvokkaalta kulttuuriperinnetyöltä, koska elokuva on niin loistava ja ansaitsee kaiken mahdollisen esillenostamisen. Reggaepuhelimet ei ollut yhtä vakavasti otettava juttu, vaikka kyllä me siinäkin pyrittiin hyvään lopputulokseen.
Riippuu varmaan kuulijasta. Toivon, etteivät he samaista musiikin voimaa kovaan volyymiin, särösoundiin ja tehdasmaiseen rytminpaukkeeseen. Akustinen projektimme lähti osittain siitä, että koen vanhan akustisen bluesin ja muun afroamerikkalaisen perinnemusiikin kuulostavan vähintään yhtä voimakkaalta kuin kovimman mättöbändin. Minulle on syntynyt vakaumus, että musiikin voima syntyy ennemminkin lähelletulosta kuin äänivallista. Tietysti tähän lähelletuloon kuuluu myös se, ettei soittimia hiplata vaan soitetaan kunnolla. Suomen poprockpiireissä akustisuutta luullaan usein muniinpuhaltelun synonyymiksi: että silloin pitää soittaa veltosti ja hissutellen. Sellainen kuulostaa kauhealta. Mallia akustiselle musiikille kannattaakin hakea niistä ajoista, jolloin sähköistä vahvistusta ei ollut vielä saatavilla ja muusikoiden oli liikutettava räpylöitään ja äänijänteitään niin että se kuuluu ja tuntuu. Aloittaa voi esimerkiksi Blind Willie Johnsonista ja musiikkiantropologi Alan Lomaxin kenttä-äänityksistä, kuten Southern Journey -levysarjasta.
- Jarno Mällinen
Kotisivut
radiopuhelimet.net
MySpace
myspace.com/radiopuhelimet
Promokuvia
If Society (linkki kuvaan)


