MVT on perustettu Muuramessa, milloin ja miksi?
Mikko: Artun ja mun edellinen bändi alko näyttää varmoja merkkejä hiipumisesta ja tuumattiin että uus pystyyn. Mulla oli idea että soitetaan jotain mikä kuulostaa Gorilla Biscuitsilta. Tää oli varmaan joskus keväällä 2007, sen vuoden Puntalassa pyydettiin Mika mukaan.
Mika: Syytä en tiedä, mutta vuoden 2007 Puntalassa Arttu ja Mikko tuli nykimään hihasta, että jos tulisin soittamaan bassoa niiden uuteen projektiin. Siinä vaiheessa oli melko epäselvää, että mihin oli tullut ryhdyttyä. (Yhtä epäselvää se edelleen on…) Muistan kysyneeni et onko projektilla mitään tekemistä Lärmin kanssa. Oli kuulemma. Myöhemmin selvis, ettei kumpikaan herroista silloin tiennyt koko bändiä, heh. Taidettiin heti seuraavalla viikolla käydä treenaamassa. Siitä se lähti. Gorilla Biscuits ja youth crew ylipäätään tosin jäi sitten vähemmälle. Hyvä niin. Sain itse asiassa vasta jälkeenpäin tietää tämmösistä alkuperäissuunnitelmista.
Bändi meni jäihin heti samana vuonna kun meikä joutu lähtemään vajaaksi 7 kuukaudeksi tiilenpäitä lukemaan siviilipalvelusrikoksesta ja reenikämppäkin tais tuolloin lähteä väliaikasesti alta. Roope liitty bändiin 2008 kesällä mun tilalle bassoon ja siirryin huutoihin. Tässä vaiheessa bändi tais alkaa käytännössä aikalailla alusta.
Mikko: Me oltais sairaan huono youth crew bändi.
Missä muissa bändeissä soittajisto vaikuttaa?
Arttu: Mä soitan semmosessa hevihtävässä bändissä nimeltä Psykopaatos. Roope soittaa Hävityksessä, Home Juniorissa ja Reesuksessa. Hullu mies.
Mikko: Mä soitan rumpuja Antiklimaxissa.
Mika: Mä soitan Antiklimaxissa kitaraa. Se on sellaista poliittista hieman Ruotsi-vivahteista d-beat hardcorepunkkia naishuudolla. Työn alla on ihan uuttakin projektia, mut sen verran on suunnitteluasteella, ettei pysty enempää tässä vaiheessa kertomaan.
Arttu soittaa Psykopaatos -nimisessä yhtyeessä bassoa. Piffillä joku kuvaili niiden ekaa keikkaa aikalailla sanatarkasti näin: “Semmosta savuista primitiivisludgeilua tms. naitettuna nopeempaan paahtoon.”
Roopella on Hävitys, joka on uutta äärimmäisen lupaavaa oldschool grindiä kahdella huudolla, Reesus, joka soittaa tummempisävyistä hardcorepunkkia metallisilla mausteilla ja Home Junior, joka ei ole oikeastaan punkkia ollenkaan, eikä siihen pyrikään.
Oon myös todistanut noiden muiden soittavan NOFX-covereita. Kyseinen projekti ilmeisesti on ollut viime aikoina jäissä, mutta ois siisti nähdä joskus vielä keikalla.
Mikko: Niin joo, Artulla, mulla ja Roopella on myös toi Gonoherpasyphilaids NOFX-coveribändi, joka on reenannut jotain kolmesti.
Tuo nimi. Miksi soditte kielioppia vastaan? Jaksaako tuosta joku vielä vittuilla?
Mikko: Ite en ees tiennyt että se on väärin kirjotettu ennen kun joku nihkeili siitä jossain Piffillä. Ei siitä kukaan muu oo vissiin ikinä huomauttanutkaan. Koitettiin suomentaa Mutual Assured Destruction kun sillä nimellä operoitiin noi ihan alkumetrit.
Mika: Eipä siitä vittuilua ole tainnut tulla jotain yksittäistä Pif-lässytystä enempää. Kuka ylipäätään jaksaiskaan?! En tainnut asiaa edes ajatella ennen kun joku siitä mainitsi, heh. Keikkajulisteista tulee sit bongailtua, että onko nimi kirjotettu kieliopillisesti oikein vai niin kuin sen pitää olla. Väärinkirjotettu meikän mielestä näyttää ja kuulostaa paremmalta. Aikamoista anarkiaa… Meidän oikolukutaidoista kertoo parhaiten ehkä se kun tehtiin tarroja pari vuotta sitten. Yhdessä luki “Molemmipuoleinen Varma Tuho”. Ei totakaan kukaan älynnyt kun kuukausien perästä.
Arttu: Puoleinen kuulostaa paremmalta ku puolinen.
Uusi levynne on splitti Total Recallin kanssa ja sen julkaisi Ruori Records. Kertokaapa tämän homman taustoja.
Arttu: Total Recall on paras bändi ja Mikalla on Ruori Records.
Mikko: Total Recall on tosiaan parasta mitä kotimaan hardcore/punk-kentällä on just nyt tarjolla. Niiden kanssa siellä täällä pöllöily ja soittaminen on ollut todellan nautittavaa puuhaa, ei sitä perus- “istutaan omissa pöydissämme ja ennen keikkaa käyään kysyy saanko mä lainata sun haikkaa”-osastoa.
Mika: Oltiin Total Recallin kanssa viime kesänä neljän päivän kiertueella ja silloin taidettiin ensimmäisen kerran puhua yhteisjulkaisusta. Molemmilla bändeillä oli selkeästi tähtäimessä vinyylijulkaisu niin päätettiin tehdä splitti. Lisäksi Total Recall on allekirjoittaneenkin mielestä tän hetken yks Suomen parhaista hardcore-bändeistä.
Ruori Records on tosiaan meikän diy-lafka, joka keskittyy hyvin pitkälti analogisiin julkasuihin. Kasetteja julkaisin muutaman ennen seiskaa. Tämän niin kuin varmasti jokaisen ensimmäisen vinyylijulkaisun kohdalla koettiin perinteiset kohellukset, useat viivästykset, budjettiongelmat jne. Nyt seiska on kuitenkin onneks pihalla.
Koko discografianne löytyy nyt bandcampista kuunneltavaksi. Miksi näin? Mikä on fyysisten julkaisujen merkitys ja mitkä ovat lemppariformaatit?
Mika: Motiiveja löytyy varmasti useita. Ensinnäkin noi splitin meidän puolen biisit ei ole todellakaan mitään tuoreita. Ne on nauhotettu joskus elokuussa 2009 ja sieltä asti roikkuivat odottamassa vinyylille pääsyä. Oma panos julkaisemiseen tuolloin ei ollut mitään terävintä kärkeä ja ainakaan meikä ei halunnut tehdä enää yhtään paskaa cd-r tai cd-julkasua ylipäätään.
Paljon on myös porukkaa, joilla ei ole vinyylisoitinta, rahaa saati kiinnostusta maksaa tästä paskasta. Bandcamp tuskin levymyyntiin juuri vaikuttaa, saati että se kiinnostais meikää millään tavalla. Pääasia, että biisit on jossain muodossa kuultavissa. Latauskoodien kanssa en halunnut alkaa säätämään.
Ite ostan musiikkini nykyään ihan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pelkästään vinyylillä (+kasetilla). Jos vinyyliversiota ei ole saatavilla niin levy jää ostamatta, valitettavasti. Mp3 / jossain muussa digiformaatissa olevaa musiikkia tulee kuunneltua jonkun verran kun kaikkia maailman levyjä ei ole varaa, kiinnostusta tai muuten vaan mahdollisuutta ostaa. Vinyylejä on myöskin vähän vaikeampi kuunnella muualla kun kotona.
Vinyyli on ehdoton lempiformaatti. Myös c-kasetti on meikän mielestä törkeen hyvä formaatti ja on hienoa, että noita kassuja on enemmissä määrin taas alkanut näkymään. Etenkin demoformaattina ehdottomasti parempi kun kusinen tai paremminkin tehty cd-r.
Mikko: Tykkään eniten kakstoisttuumasesta vinyylistä, etenkin sellasista missä lukee Poison Idea tai This Is Boston Not LA.
Bandcamppinne osoite on xmxvxtx, mitä sXe-hommilla on minkään kanssa tekemistä?
Mikko: Äxät seiskan kannessa ja tossa osotteessa on ihan sitä samaa mitä me yleensäkin tehään, sörkitään vähän joka suuntaan ja katotaan jos joku jaksais ärsyyntyä tai peräti suuttua. Tässä on vaan se, että ei jengiä meijän tekemiset niin hirveesti kiinnosta, oot varmaan eka joka asian otti esille.
Mika: Eiköhän noi x:t alunperin tainnut syntyä ihan puhtaana vittuiluna elämänsä, ittensä, skenensä (ja mitä näitä nyt on..) aivan liian vakavasti ottaville streittareille. Tuohan vois toisaalta myös kosiskella nimeämisellä rässityyliä, mutta me ollaan kyllä ihan yhtä vähän rässibändi kuin streittaribändi. No worries. Ne voi olla tästä lähtien omistus Mikon haimalle. Jos ei tässä vaiheessa ole jo herneet liian syvällä sieraimessa niin mainittakoon, että henkilökohtasesti arvostan streittareita / muuten vain päihteettömiä ihmisiä suuresti.
Arttu: Straight outta Compton XmarijuanaX
Olen tykännyt keikkojenne kaoottisesta meiningistä. Mikä on oma kantanne päihteiden tankkaamiseen ennen soittoa, onko hommat menneet liiaksi kohelluksen puolelle usein?
Mikko: Mun henk.koht. kanta päihteiden käyttöön keikkareissuilla ja siitä seuraavaan satunnaiseen lavaperseilyyn on että vittuuko siinä. Tätä tehään itelle tätä hommaa ja siks että ois mahollisimman hauskaa, ja jos joku haluaa niillä päihteillä plärätä ennen keikkaa niin en minä ala aikuisia ihmisiä kieltämään. Mun mielestä meillä tosin on hyviä biisejä ja arvostan niitä keikkoja kun soittajat on sellasessa kunnossa että joku muukin sen saattaa kuulla. Ite oon soittanut yhen keikan kännissä ja toista ei tuu.
Mika: Eiköhän ne suurimmat kusemiset mene vain ja ainoastaan päihteiden tankkauksen ja sen seurausten piikkiin. Useammin on kohellettu ja hapuiltu kun soitettu hyvin. Mulla ei ole mitään keikkakuosaamista vastaan, kuhan homma pysyy jotenkin kasassa, mutta näinhän tietenkään yleensä ei ole, heh. Nykyisellään soitan keikat aikalailla selvinpäin. Kännään sit jälkeenpäin jos siltä tuntuu.
Arttu: On kyllä tullu hapuiltua välillä keikkoja, mutta ehkä sen siitä saa kun on kolmatta päivää ihan päissään ja huumepäissään. Välillä hävettää.
Paitsi keikat, myös sanoituksenne ja biisien nimet ovat aika hämmentäviä, tasapainoisesti löytyy sivistyssanoja, eritteitä, päihteitä ja poliittista kantaaottavuuttakin. Mistä noita oikein tulee?
Mika: Vaikea sanoa kun en ole kirjoittanut kuin murto-osan sanoista. Kieroutuneesta maailmankatsomuksesta, epäilyttävistä elämäntavoista ja mielikuvituksesta (tai sen puutteesta), luulisin…
Arttu: Päästä
Olette kunnostautuneet keikkajärkkääjinäkin Jyväskylän ja Muuramen suunnilla. Pyhäinpäivänbileissä kävi oululaisiakin bändejä soittamassa, mutta muuten taisi mennä sillä kertaa vähän huonommin, haluaisitteko kertoa siitä? Onko velat maksettu ja keikkojen järkkäys jatkunut?
Arttu: Siellä ei ollu juuri ketään, tuli velkaa. hevin hinta iski kasvoille. Velat on maksettu ja ollaan me jotain järjestelty. Siellä soitti muuten Lordi.
Mika: Itsehän en ollut järjestämässä, mutta tapahtumahan meni ihan vituilleen. Se oli Halloween-viikonloppu ja Jyväskylässä monet tahot oli kunnostautuneet järjestämään omat punk-tapahtumansa kaikessa hiljaisuudessa. Perjantaina tais olla kaksi tai kolme punk-keikkaa Jyväskylässä.
Tämän fiaskon lisäksi Muuramen menestysjuhlista jostain syystä tuli lopulta kaksipäiväiset lauantaille ja sunnuntaille. (Tähän väliin niille jotka eivät tiedä: Muurame on n. 15km Jyväskylästä Tampereen suuntaan.) Lauantaina mestoilla oli räppiä edustamassa Hannibal ja kesäkiertueella meidän ja Total Recallin kanssa ollut Härmälän Tyyli. Reilu 10 sisäänmaksanutta ei aivan kuitannut räppäreiden keikkaliksoja ja siitä tais kohtuullinen velkataakka rapsahtaa eräälle meistä. Velat on ilmeisesti maksettu ja olihan siellä hauskaa soittaa muutamien kaverien ja bändien kesken. Räppäritkin tykkäili vilpittömästi vaikkei hommat ihan putkeen mennytkään.. Sunnuntai oli järkätty tourilla olleita pohjosen bändejä varten ja siellä tais olla vielä vähemmän yleisöä kun edellisenä päivänä, heh.
Mikko: Ihan jos tarkkoja ollaan, niin molempina päivinä maksaneita oli se maaginen yksitoista. Eli perseelleen män. Mutta ei ollut eka kerta. Keikkoja on tullut järkättyä sellaset kuus vuotta eikä sitä osaa oikeen lopettaa vaikka takkiin tuliskin liki joka kerta. Alettiin järkkää keikkoja sen takia että ei saatu muuten keikkoja ja sama pätee enemmän tai vähemmän yhä.
Onko odotuksia tämän vuoden Hässäköille, terkkuja kanssafestaroijille tai muuta mieleen juolahtavaa?
Mika: Joistain syystä tämä on mulle eka kerta Hässäkkä-päivillä ja odotukset on kyllä korkealla. Huhut kertoo että luvassa on loistavat festarit ja mikäs sen parempaa kun viettää niitä Ykällä ja Oulussa! Lisäksi tänä vuonna on äärimmäisen kova bändikattaus. Terkkuja Ykälle ja Jerelle!
Mikko: Ootan tasavahvasti Ykän näkemistä, Jeren halailua ja Kieltolakia. Pitäkää hauskaa näissä juhlissa ja älkää olko mulkkuja!!
MYSPACE:
http://www.myspace.com/varmatuho
