Haastattelimme Hebosagil & Viisikko miehistöä Oulussa maanantaina 18.4, edellisen illan vaalituloksen masentamana kaljatölkit käsissä.
Viisikko soitti edellisenä cover-setin iltana 45 Specialin sunnuntaijamibändinä. Pöydällä lojuu uunituore Hebosagilin 2. pitkäsoitto Ura CD-versiona. Näistä ja muista asioista juteltiin niitä näitä. Lauri äänitti keskustelun ja kirjoitti siitä pätkiä ylös. Äänitys oli epäselvä eli väärinkuullut ja väärälle jätkälle kreditoidut lausunnot ovat todennäköisiä.

J=Jarmo O=Otto A=Ana R=Remi L=Lauri

Coverit.

L: Viisikko oli eilen nelivitosessa erikoiskeikalla, mistä tämmönen coverhomma?
O: Eikö meillä ollu joku viideskymmenes juhlakeikka?
J: Riippuu vähän miten sen laskee. Ei se välttämättä ollu just tuo, mutta me sovittiin että se on.
O: Me haluttiin tuon uuen laulajan kans soittaa uutta matskua, tämmönen homma oli aika hauska tehä.
L: Eikä ollu mitään niitä vanhoja covereita mitä ootte ennen soittanu.
O: Nii, paitti se Ain’t Nothin’ to Do.. Ja semmonen että kaikki biisit oli englanninkielisiä. Semmosta ei oo tullu tehtyä koskaan aikasemmin.
L: Ja ainoa oma biisi oli instrumentaali.
O: Nii, seki oli laulajan toive.
J: Me ei oltu treenattu mittään muuta ku just ne mitä soitettiin ite setissä.
O: Niin niin ku ei oikestaan ois huvittanu alkaa soittaa mittään omia biisejä.
J: Se ois vähän silleen rikkonu.
O: Luulen että tullaan noita eilisen keikan biisejäkin soittelemaan keikoilla, hyvin sopii sinne sekaan.. Niin kauan kun ei oo saatu uusia biisejä keikkakuntoon nii voidaan soitella niitä..
L: Mikä noista oli muuten uusin biisi? Ei oo ainakaan mihinkään aikalaisten coverointiin mennyt.
O: Sonicsit oli vanhimpia.
A: Kaikki paitsi Sonicsit oli kasaria.
J: Dead Boys tais olla seitkytlukua.
J: Ei siinä hirveästi tullu mietittyä, otettiin vaan hyviä biisejä.
O: Toisaalta sitte ois ihan hauska soittaa grunge-setti joskus.
J: Sä et ollu sillon vielä treeneissä, meillä oli siitä Nirvanasta puhetta, mutta se unohtu silleen.
O: Ois ehkä liian henkilökohtasta palata siihen mikä on iskeny ja mistä on lähteny joskus ala-asteella. Parempi soittaa biisejä jotka on tehty ennen ku on ite syntyny.
A: Coverointi on tosi hankalaa. Aina sillon tällön on tosissaan tehny mieli kun ois ollu siisti idea coveriksi, mutta se ei oikein oo koskaan lähteny.. Me vissiin joskus oikein palaveroitiin että “hei,
mitä jos ei ees yritettäs enää coveroida mittään?” Se ei oikein oo meidän juttu.
O: Te ootte coveroinu meijän biisin.
A: Coveroitu on silleen varsinaisesti ainoastaan kaveribändejä, teijän ja Throatin biisejä. Throatin kanssa tulee se splittikassu mihin ollaan coveroitu toistemme biisit.
L: Sehän on se kiertuekassu?
R: Joo, sitä on tehty vaan se 50.. “Mind Reality”-kasetti.

Bänditoiminnasta ja lavalla olosta.

L: Miten Oton muutto Helsinkiin on vaikuttanut toimintaan?
O: Silleen se on vaikuttanu ettei koko ajan pysty yhessä kehittämään biisejä. Onneksi on riippumaton elämäntilanne että voi tulla tänne aina muutamaksi viikoksi. Sitten voidaan kehittää täällä se aika mitä nyt kehitettään ja sitten mä häivyn taas pois ja tuun sitten jossain välissä uudestaan.
J: Ainakin nyt viimeksi alkukeväästä oli viimeksi se uusien biisien vääntämishomma ja se oli silleen tosi tehokasta.
O: On se silleen sääli ettei sitä voi tehä sitten koko ajan.
J: Toisaalta se on silleenki että jos käytäs joka viikko reenaamassa kaks kertaa, se ei.. Just vähän sama keikkojen kanssa että jos niitä tekis koko ajan..
O: Kyllä tää ihan mukavasti toimii, on niin hyvä bändi ettei haittaa vaikka ei muutamaan viikkoon tehä mitään. Ei tarvi miettiä että keikka tulossa, kun periaatteessa pystytään ja ollaan soitettu keikkoja ettei olla treenattu, vaan pitkän tauon jälkeen vaan soitettu.
J: Nyt tuli vielä se Rovaniemen keikka perjantaina, sää meinasit pyörtyä. Setti oli ehkä liian rajuksi rakennettu.. Ne oli mainostanu sitä että “doom/downtempo/sludge”-ilta, eihän me soitettu ku se Celtic Frost, ainut hidas biisi ja sitte oli kaahausta.
O: Varmaan siitä ku tuli laulettua, vitun kuuma lavalla, sumenee silmissä ja meinaa lähtee jalat alta, tosi pelottavaa.. Siinä oli että nyt pittää hengittää syvään, soittaa samalla biisiä ja kun tämä loppuu
niin lavalla on se vesituoppi, juo se tyhjäksi.. Ei oo koskaan tapahtunu ennen.
A: Remi ja Tatuhan on kokenu vähän samanlaista kun ootte huutanu täysillä.
R: Vituttanu ku huomaa että alkaa sumenemaan ja tipahtaa polvilleen, nyt on oppinu ja yrittäny silleen vähän säästellä.
(Keskustelua polvillaan ja selällään soittamisesta ynnä muusta sekoilusta ja siitä miten epäreilua on että kitaristit saa tehdä sitä rauhassa enemmän kuin basistit, poikkeuksena Cisse Häkkinen.)
O: Aika luonnostaanhan se tapahtuu, varmaan teillä myös?
A: Luonnostaanhan sitä tulee pelleiltyä.
O: Sitä vois enemmänkin tehdä kaikenlaista, vois alkaa käyttää esiintymisasua tai kasvomaaleja.. Monet kertoo ettei tykkää siitä kun Circle tekee keikoilla jotain ihmistorneja siellä lavalla, vitun
viihdyttävää, soittaa heviä ja mennä johonki, vittu, ihmispyramidiin.
R: Mikä se niiden se mikä Omin kanssa soitti oli..
O: Pharaoh Overlord
R: Just se. Niillähän oli just pitkiä heviriffibiisejä, ne rupes ottamaan niitä asentoja ja sitte asettu pikkuhiljaa, otti tosi huikeat asennot, vitun siistiä ja valtava jännitys koko ajan millainen
rokkikukkoasento tässä nyt tulee…
O: Monesti keikalla on sellasessa kuplassa ettei tajua ees miten on. Sitte jos voi kääntää sen silleen että hallitsee itteään täysin, hengittelee syvään ja miettii, vaikka niin ku ne että alkaa tekemään
jotain tosi hidasta liikettä. On varmasti ihan erilainen soittaa niitä biisejä jos siihen ei antaudu ja täysillä ala pyörimään ku hullu, vaan liikkuu vitun hittaasti..
L: Sellasta tosi hidasta kamaa soittaessa, on varmaan pakkokin tehdä tietosesti jotain sille olemiselle, kun ei voi olla normaalisti heilua biisin rytmiin, kun rytmit on niin hitaita.
A: Siinä on orpo olo, että mitäs mä nyt teen? Itellä on ollu jo vuosia se ongelma keikoilla, kun menee kontrolli sen adrenaliinipiikin takia. Sitä yrittää aina sanoa itelle että nyt vittu oikeasti soita sitä biisiä, nää veät päin helevettiä.
J: Ei sitä vaan pysty.. Just silleen perjantaina Rovaniemellä tajusi että vittu ku on tällasia nää biisit että lähtee kontrolli, se musa lähtee viemään. Mutta ku nää et tajua sitä että se musa joka vie, se
syntyy näistä käsistä, ja ku sä heilut, se ei oo enää niin kontrolloitua…
A: Näistä käsistä! (naurua)
R: Se on kans se yleisö, yleisö joka on pähkinöinä lietsoo itteä hullumpaan meininkiin..
O: Tai toisinpäin, jos yleisössä ei tapahdu mitään. Jalat saattaa lähteä liikkumaan normaalia leveämpään haara-asentoon jos näyttää että siellä seisoskellaan vaan. Ettei oo silleen että kummallakin puolella, yleisössä ja lavalla on laiska meininki. Se on sillon täysin laitonta. Mutta jos yleisöllä on laiska meininki ja bändi on kova niin..
L: Sehän on bändille semmonen, että pystyykö psyykkaamaan itelle hyvän meiningin kun siellä on vaan kolme isäntää, jotka haluais että bändi lopettaa..
O: Tollasistaki kannataa jo hyvin varhaisessa vaiheessa päästä jotenkin yli. Että voi soittaa vaikka missä hulluissa jutuissa, niinku vaikka hallissa jossa on tyyliin yks tyyppi perällä.
J: Jos vaikka kattos jotain keikkavilmiä 2004 tai sillon, nii en usko että se ois hirveenä muuttunu, meillä on aina ollu sellasta samantyylistä mesoamista.. Aika rauhassa saatiin soitella, ensimmäisinä vuosina ei ollu hirveenä ihmisiä.. Siitä tuli semmonen että sillä ei oo silleen väliä.
O: Ja kuinka monta vuotta meni ennen ku alko ees ajatella että pitäiskö lähteä jonnekin muualle keikalle. Ei ollu mitään tarvetta silleen, sitä vaan harrasteli, ei ollu maailmanvallotusmeininkiä.
J: Toisaalta se oli ihan hyvä, siinä säätäessä bändikin muodostui sellaiseksi minkälainen siitä tuli. Sitte ku lähettiin tuonne kiertelemään niin se oli aika hyvin kasasssa.
A: Yks omituisimmista kokemuksista ikinä itellä ollu oli ku oltiin Siisteillä Jätkillä Rovaniemellä Tivolissa. Aivan vitun iso tila, ehkä viis ihmistä, kaikki oli jossain vitun opiskelijabileissä, istuivat
vielä aivan mahdollisimman nurkassa kaikki, aivan saatanan iso tyhjä tila siinä. Mä vaan juoksin siellä ympyrää, heittelin jotaki tuoleja ympäriinsä, huuan mikkiin, veän kuperkeikkoja.. Aivan vitun siistiä.
O: Just jos se on tollanen tilanne, saattaa iteltä lähteä paljon enemmän äärimmäisyyksiin.
A: Aattelin että aion nyt järkyttää noita viittä ihmistä mahollisimman paljon.
J: Tehä jotain mistä niillä on sitte syytä sanoa kavereille, että vittu näin muute semmosen bändin.
O: Niin että saa ainaki koko yleisön joka siellä on vakuutettua.
A: Meillä vissiin on ennätys kolme. Waldassa oli kolme ihmistä kattomassa.
R: Se oli kyllä kans semmonen että soitti ihan vitun täysillä. Oli se savukone, veti ihan överiksi sen, laitto niin paljon savua ettei nähny toisia ja soitti ihan vitun täysillä.

3 henkilöä tai 240 kg lihaa.

O: Minä, Kalle, sitte oli semmonen yks Monkey-niminen jätkä soitti aluksi rumpuja.. Minä soitin bassoa, Kalle soitti kitaraa, sitten tota, rumpali potkittiin pois ja Kalle alko soittaa rumpuja ja Sandy
alko soittaa kitaraa (…) Valokuvia on ensimmäiseltä keikalta. Meillä oli sellainen visuaalinen linja, että oltiin villapaidat päällä.
A: Kävittekö te joskus Oulunsalossa soittamassa?
O: Ei.
A: Hämärä muistikuva että joskus ois ollu puhetta että Oulunsalon nuokkarilla ois ollu 3 henkilöä tai 240 kiloa lihaa.
R: Ei mun mielestä, Teppo Tulppu oli ainoa oululainen möykkäbändi joka siellä kävi.
L: Mikä bändi oli Teppo Tulppu?
R: Vene.
O: Oltiinkohan yläasteella kun Lassi kyseli oisko parempi nimi Teppo Tuluppu vai Tulupun Teppo.. Sanoin ehkä että Teppo Tuluppu on parempi..
(Seuraa rönsyilevää keskustelua teinivuosien bändeistä Oulun seudulla. Kaikki ovat soittaneet kaikkien kanssa.)

Hebosagilin alku.

L: Millon Hebosagil soitti ekan keikan?
R: 2003 tai 04
J: Soititteko te sillon speed metal-vuosina keikkoja?
A: Oulunsalon nuokkarilla soitettiin muutama. Se oli sillon alkuaikoina semmosta Sentenced-heviä pörinällä. Se oli etsikkoaikaa ihan alussa, niitä biisejä ei julkastukaan.  Sitte se meni semmoseen
dödikseen. Jossaki vaiheessa yritettiin olla niinku Obituary kakkonen, siitä ei tullu mitään.. Sitte oli rässitouhu, siitä on yks demo..
J: On kai siitä useampiki.
A: Eiku nii muute onki.
R: Se on ehkä just se ku sama porukka on pyöriny koko ajan.. Tää on tavallaan meidän ensimmäinen bändi, oltas voitu vaihtaa nimeä jossaki välissä.. Sitä aatteli että vaan porskuttaa, ei aatellu että sitä mitä aikasemmin on tehny ois kukaan millään tavalla noteerannu, tuntuu että
vasta jälkikäteen ihmiset on voinu..
A: Sehän on aika hauska että se nimikin vähän niinku vahingossa jäi. Oli eka keikka eikä nimi ollu vielä vakiintunu. Aateltiin että laitetaan se Hebosagil tuohon julisteeseen. Se jäi.
O: Se on helvetin hyvä nimi, koska se ei tarkoita mitään. Sillä on se oma merkitys eikä mitään muuta, ainakin mulle.
A: Tulee aina niin tyytyväinen olo kun tietää että kun kirjoittaa Googleen Hebosagil niin ei ole olemassa mitään muuta Hebosagilia.
(Naurua.)
J: Meillä on vähän eri.
O: Mutta se on taas siitä ihan hyvä koska siinä voi tulla ihan mitä vaan.

Heavy metal.

L: Molemmat bändit soittaa metalliin sidoksissa olevaa musiikkia. Ootte kuitenkin tulossa Hässäkkä-päiville keikalle ettekä esim. Jalometalliin. Mitenkäs tässä nyt näin kävi?
A: Se on varmaan asennekysymys. Molemmilla on ollut enemmän tai vähemmän punk-asenne, tietyllä tavalla, miten sen nyt sanoisi.
R: Se ois mun mielestä hassua jos Viisikko tai Hebosagil pyydettäis Jalometalliin..
O: Mutta tehän ootte soittanu (Jalometalli) Winterfesteillä.
A: Ihmiset luuli että me soitettas vielä sitä rässi-kamaa, mutta sitte tuliki sitä vitun pörinää jota kukkaan ei ymmärtäny.. Me menetettiin meidän suurin fani tuona iltana. Vihantalainenko se oli, vai
tyrnäväläinen..
O: Tuliko se ihan henkilökohtaisesti sanomaan jollekin että nyt loppu diggailu?
A: Suunnilleen.
O: Kai sitä Jalometalliinkin lähtisi soittamaan jos saisi tarpeeksi rahhaa..
L: Tehän myitte ittenne jo Mokoman Teatrian keikalle.
O: Joo joo, ja se oli tosi hauskaa, ja sullakihan on kokemuksia sieltä.
L: Joo, oli hyvin mielenkiintoinen kokemus.
O: Jos ei ois menty sinne nii ei ois soitettu yhtään keikkaa viime vuonna ja se ois näyttäny huonolta, tuo näyttää paljon paremmalta kun me on soitettu yks Mokoman lämppärikeikka. Ja siinä vaiheessa Mokoma oli Suomen albumilistan ykkösenä, nii kyllä se oli ihan hyvä lähteä, vaikka mä luulen että meitä ei ihan hirveästi ymmärretty…
O: Vähän sillä myös lähti sinne että se on Mokoma ja siellä on porukkaa ja on se iso lava. Mutta se ei myyny tarpeeksi, siellä oli ollu joku ilmaiskeikka edellisenä iltana tai ei vaan kiinnostanu.. Ei
päästy soittamaan sinne isolle lavalle, ja se oli yks homma miks oltiin että lähetään ehottomasti et päästään stadionkeikalle.
J: Päästään Skarppailu vetämään että on tarpeeksi iso paikka että biisi sopii..
O: että biisi sopii huoneeseen..

Ura.

(Pöydällä on CD-levy koteloineen, jota ihastellaan.)

L: Miten levyjutut, oliko tuo nyt sen Hebosagilin 2. pitkäsoiton onnistunut painos vai?
R: On.
J: Oliko siinä joku paino-ongelma?
R: Siinä oli. Tuli 500 kappaletta vääränvärisellä levyllä ja paperi oli vääränlaista, vaikka sitä oli painotettu aikasemmin painopaikalle. Se oli kiiltopaperia ja levyn pohja oli valkoinen (Haastattelijan huomautus: oikeassa versiossa metallinhohtoinen).
A: Kannatti kyllä.. Siinä mielessä hyvä alkaa saivartelemaan huonosta painoksesta kun muutenkin niin oksennuksen näköinen.. Hyvällä tavalla kuitenkin!
R: Niin on. Mutta mun mielestä on hyvä että tehtiin tuollain koska tuo paperi palvelee helvetin hyvin.
A: Meikä ite rakastaa tuommoista päällystämätöntä.
R: Ja tuo levyn pinta, kans tykkään siitä, jos se ois ollu valakonen niin ois ollu aika..
O: Kyllä tuo tommonen vaaleensininen on tämän kevään muotiväri, ja tuo vaaleanpunanen. Kyllä tommoset painotuotteet ja esineet näyttää hyvältä ihmisen kädessä ja ovat iskevän värisiä. Saman väriset leggingsit jalkaan ja tollanen levy kouraan.
(Keskustelua miten levyä voi myydä sillä, että ihminen näyttää hyvältä se kädessä, ja Ura-printtikuosi-ideointia.)
L: Otto, oot tehny tän levyn kannet. Miten tällaiseen päädyttiin?
O: Mua pyydettiin tekemään. Koska Hebosagil on hyvä bändi. Ei niitä kyselyitä silleen kuitenkaan tuu joka päivä, en mä kyllä kelle tahansa alkas tekemään. Tuo oli aika isotöinen juttu.
J: Heti eka asia mikä mulle tuli mieleen kun näin tän sillon aikasemmin, ootko sä miettiny että tässä on tää Slayer-juttu? Ooks sä ite ees aatellu?
O: E.
J: Tossa on siis Raining Blood.
O: Ei se oo verta kun se on, vittu, myrkyllistä jäteliejua.
A: Alkuperäinen tehtävänanto oli, vissiin jossain oltiin Rauhalassa ja kysyit että mitä siinä pitäis olla, mä olin että jotaki vittumaista.
O: Sillon kävi monia juttuja mielessä. Mä luulin alunperin että tulee pelkkä vinyyli, alkoin aattelee että teen sellasen tosi yksityiskohtaisen jutun. En tiiä minkälainen siitä ois tullu sitten jos sitä ois alunperin alkanu tekemään CD-kokoon, tai sitte jos siitä ois tulluki vinyyli niin siitä ois varmasti tullu ihan erilainen.
R: Se on kyllä hauska aatella, ku meki luultiin että siitä tuliskin vinyyli, että miten kaikki suunnitelmat muuttuu niin monesti matkan varrella.
L: Joko on tullu peruspalautetta “ostan kun tulee vinyylillä” tai muuta vittuilua?
A: Peruspiffiä, että kun sanoo piffillä että meillä on uus levy CD:llä niin jokaikinen viesti on “millon tulee vinyyli?”
R: Mietittiinki että ensimmäinen tyyppi joka kysyy piffillä “tuleeko vinyyli?” voittaa kasetin. Se sitten jäi, mutta..
A: Toisaalta sen kyllä ite oikeesti haluais saada pihalle.
R: Kyllä meille passais, jos joku sanoo että julkaisee vinyylinä. Mikä ettei. Oli siinä sen suuntasta säätöä.
O: Mä suosittelen että kerätkää rahaa ja julkaiskaa ite, se on teille kaikista edullisin.

Formaatit.

L: Viisikkoa ei ole mitään ja Hebosagilia yksi splittiseiska vinyylinä.
O: Kyllähän se vähän tyhmää on, kuitenkin bändissä on vinyylidiggareita. Sekin on joskus aikasemmin ollu haavena. Jotenkin on niin paljon muuta ajateltavaa ollu, ettei oo keskittyny miettimään semmoista että sais omaa musiikkia vinyylille. Eiköhän se tapahdu tässä jossain vaiheessa.
J: Pääasia kuitenkin että saa sitä musiikkia ulos.
O: Niinpä. Ja sitten voi keskittyä seuraaviin juttuihin.
A: Parempi formaatti on vaan parempi formaatti, semmonen kiva asia.
O: Paska levy on paska levy.
A: Kuhan tulee musaa ja kuulostaa hyvältä.
O: Itelle kaikkein paras on vaan tiedosto siinä mielessä ettei tarvi omistaa mitään sellasia fyysisiä asioita. Helpottaa elämää aika paljon. Kuitenkin kun niistä levyistä kuitenkin tykkää niin se
latauslipuke ja vinyyli on tosi hyvä keksintö. Kuitenkin jotain ihmeellistä mielihyvää saa siitä vinyylistä ja sen hiplailusta. Sitten voi pistää sen vinyylin sinne varastoon missä ne kaikki muutkin
vinyylit on ja alkaa kuunnella niitä MP3sia (naurua.)
A: Sitten on jos semmonen perinteinen mielikuva että oot teini-ikäinen vuonna ’86 ja oot ostanu Master of Puppetsin vinyylillä, sulkeudut omaan huoneeseen, kuuntelet sen alusta loppuun ja vaan tuijotat niitä kansia että ei saatana.. Pikkasen eri juttu mitä nykyään on ite pääosin tehny.
O: Mä en ees hirveesti ollu siinä hommassa että nauhotellaan kasetteja ja tehdään kokoelmia, oon tehny niitä kuitenki, ennen ku alko olla enemmän CD:itä.. Hirveen kauaa ei ehtiny tehä sitä, mutta monet kaverit on eläny tosi pitkälle sitä, kopsannu kaseteille tavaraa… Mut on kuitenki ollu siinä hommassa, että jos haluaa kuulla jotaki nii ei mee YouTubeen vaan menee levykauppaan..

Muutos.

L: Hebosagililla vaihtu rumpali sillon…
R: Pete tuli huhtikuussa 2008.
O: Se oli kyllä tosi hienoa ja aivan luonnollistakin varmasti että tuli soittamaan teidän bändiin.
R: Ei se aluks ollu silleen, me ei osattu oikein aatellakkaan siihen..
A: Meillä oli jo vitunmoinen paniikki siitä sillon ku jouduttiin erottamaan Ilpo, että mistä vitusta me saadaan uusi rumpali.
R: Pete sitte, se oli niin lähellä ettei osannu aatella niin..
A: Sitä ei tullu koskaan aikasemmin ajatelleeksi sen takia kun se on vähän niinku rokkijätkä. Tai ei oikestaan sitäkään enää, sehän kuuntelee jazzia oikestaan nykysin enimmäkseen.. Jossakin vaiheessa vaan keksi että Pete on helvetin hyvä kaveri, helvetin hyvä soittamaan rumpuja, miksei kysytä sitä? Ja sehän tuli ihan mielellään.
L: Niin no, jotenkin hauska aatella että Hebosagilin tavallaan soundi on koko ajan muuttunut, en tiiä oisko sitten järkevää kysyä kuinka paljon on johtunut rumpalinvaihdoksesta..
A: Se on vaan sitä malttamattomuutta. Sitä haluaa koko ajan kurotella joka suuntaan…
R: Mä oon välillä miettiny että oisko se vaan helppoa vaihtaa nimi ja aloittaa puhtaalta pöydältä koko homma.. Mutta sitten oon miettiny että ei..
A: Miksipä sitä pitäs hävetä.
L: Netistä oon lukenu vähän pettyneistäkin ihmisistä kun ootte muuttunu kovimmasta pörinävaiheesta rockimpaan suuntaan.
A: Se on lähinnä se, että skeneittäinhän nämä menee, pörinäskenen uskolliset edustajat ovat että “hei, tässä ei oo Big Muffia kitaroissa, vittu, mitä te ootte tehny?” toisaalta sitte semmoset tyypit jotka tykkää kuunnella Jesus Lizardia ja muita tämmösiä on että “hei, tämä on lähempänä sitä juttua mitä minä tykkään kuunnella, hyvä juttu”.
R: Se korostuu puheissa paljonko se on muuttunu, ei se minusta se musiikillinen sisältö mistä elementeistä se rakentuu, tai mistä elementeistä riffit rakentuu, niin ei se oikeasti oo mikään valtava
muutos siinä mielessä oo ollu. Lähinnä se on että levyllä tulee kokeiltua paljon, vaikka miksausvaiheessa, mikä sitten ohjaa sitä tuotannollista puolta, niinku miten sain reagoimaan vahvarin viime äänityksissä..
L: Niin, Ilpo ei enää soita rumpuja, mutta tuotantopuolella on edelleen yhteistyötä.
A: Se on vähän niinku näkymätön kuudes jäsen, ainakin ite aattelen sillä tavalla, tehdään niin tiiviisti yhteistyötä.
L: Tän tokan levyn, “Ura”:n tuotanto sitten meni?
R: Se meni oikeestaan niin että me soitettin levy purkkiin toukokuun lopussa, sitten nostettiin käet pystyyn.. Ilpo miksas ja me välillä aina kommentoitiin miksauksia, ei nyt onnistunut yhessä miksaaminen kun se on Helsingissä.  Sitte kommentoitiin testimasteria, levyn painohommat hoidettiin Helsingin päässä.
L: Kuka sen kassuversion julkaisi?
R: Kaos Kontrol, Throatin Jukka.
L: Throatin kanssa on ollu paljon keikkoja.
R: Joo. Rellestäminen keikkojen ulkopuolella on onnistunu joukkiona niin hyvin, että sekin saa palaamaan yhteen.

Aikataulut.

L: Splitinvenailukemut oli kesäkuussa 2008.. Levy tuli sitten milloin, syyskuussa, lokakuussa?
O: Marraskuussa.. Kyllä me ehittiin jännitellä ehtiskö se keikalle..
J: Ei tuu yhtäkkiä mieleen pienempää bändiä jolla ne ois menny ihan putkeen..
O: Sitä on aina niin innoissaan että sitä pitää alkaa huutamaan ennen aikojaan.. Nyt on hyvä ton Hebojen uuden levyn kans että ei oo pistetty nettiin mainosta että “Nyt muuten, nyt saatiin nauhotettua viimeset, kohta on tulossa” ja menee 2 vuotta kuitenkin..
R: Me tehtiin itse asiassa ehkä pikkusen se virhe. Sillon kun kuultiin että levyt on tulossa laitettiin että tämän kuun lopussa tulee. Sitten ne tuli ja painos oli päin persettä..
A: Se oli alunperin puhe että laitetaan vasta sitten nettiin että “nyt on levy” kun se on oikeasti kädessä.
R: Lähettiin vähän keulimaan taas.

Laulu.

(Hässäkkä-päivien bändien kaljanhuuruista esikuuntelua, Sur-rurin uuden levyn äänityksistä keskustelua, allekirjoittanut valittaa jotain triviaalia teknistä yksityiskohtaa.)

A: Se on jännä kun miettii mikä häiritsee ketäkin. Kun mä kuuntelin X- ray Spexin ekaa levyä yks päivä, yhtäkkiä huomasin kun mietin että mitäköhän tässä sanotaan, että hetkonen, eihän tästä saa selvää tästä laulusta. Mä rupesin miettimään että jos ite oisin ollu tekemässä sitä levyä olisin ollu ihan kauhuissani että ei vittu, laulusta ei saa selvää, se on pakko miksata kunnolla.. Mutta sitten taas, oon aina tykänny siitä yleissoundista, ja vasta nyt huomasi jonkun tommosen jutun.
R: Loppujen lopuksi ihan eri juttu se mikä se taideteos, se albumi on, ja se mikä sen tarkotus oli olla.
A: En usko, että se on tarkotuksena että laulusta ei saa selvää..
R: Nimenomaan, loppujen lopuksi aina se, mitä me kuullaan ja mihin me ihastutaan saattaa olla monien pettymyksien jälkeen muodostunut juttu..
A: Siinä on mielenkiintosta nimenomaan se miten omaa musiikkia ei voi ikinä kuulla täysin ulkopuolisin korvin..
L: Miten paljon te ootte Hebojen levylle miettiny saako sanoista selvää?
R: Uuella levyllä on mietitty.. Nyt mietittiin sitä mikä palvelee parhaiten sanoituksia.
L: Laulukielen vaihtamisen jälkeen oon kuunnellessa kiinnittänyt niihin enemmän huomiota.
A: Onhan se ihan erilaista rytmittää, se on ihan erilaista se logiikka.
O: Tatu on silleen ymmmärtänyt sen logiikan, koska se on löytäny kovan omanlaisen tyylin tehä sitä silleen, jota kukaan ei oo tehny Suomessa samalla tavalla.
L: Vähän tuli joskus sellainen “sludgen Jyrki Mäki” välillä mieleen.
O: Se oli välillä, varsinkin siinä “Polku”-biisissä kun lähtee se nopia kohta.
J: Mää sannoin kanssa kun kuulin ekaa kertaa sen biisin ja näkkiin Remiä että vittu, sehän kuulosti ihan Radiopuhelimilta.
R: Se on jännä koska Tatu on kuitenkin meistä se joka vähiten kuuntelee Radiopuhelimia.
(Keskustelu leviää lopullisesti käsiin.)